Miksi hajauttaminen kannattaa?

Yksi sijoittamisen kulmakivistä on hajautus. Hajauttamalla pystyy vähentämään sijoitusten riskiä, eikä tuottoa tarvitse välttämättä uhrata ollenkaan. Mikä sitten on salaisuus hajauttamisen taustalla? Miksi se toimii?

Osakesijoituksilla lyhyen aikavälin riski on erittäin suuri. Olkoon pitkän aikavälin tuotto-odotus mikä tahansa, voi sijoituksen arvo vuoden aikana nousta 30 %, tai pudota vaikkapa 50 %. Osakkeiden markkinariskiä ei pysty millään poistamaan, mutta riskiä voi muuten pienentää hajauttamalla sijoituksiaan useisiin eri osakkeisiin. Mikäli sijoitat pelkästään yhteen tai kahteen osakkeeseen, lisää sijoituksen riskiä yhtiöiden menestys. Mikäli yhtiöt menevät konkurssiin, voit jopa menettää sijoituspääomasi kokonaan. Täten on järkevää sijoittaa useisiin yhtiöihin (hajautus noin 25 eri yhtiöön riittää). Passiiviset indeksirahastot ovat edullinen tapa hajauttaa sijoituksiaan useaan eri yhtiöön. Indeksirahastot sijoittavat osakkeisiin tietyn indeksin mukaan, ja sijoittaja pääsee automaattisesti hyötymään hajautuksesta.

Pelkästään yhteen rahastoon sijoittaminen ei kuitenkaan välttämättä tuo haluttua hajautusta, sillä rahastot rajoittavat yleensä sijoituksensa maantieteellisesti tai toimialakohtaisesti. Täten hajautusta voi parantaa sijoittamalla rahansa eri maanosiin sijoittaviin rahastoihin. On tärkeätä huomata, että mikäli tuotto-odotus on kaikille sijoituksille sama, hajauttaminen maantieteellisesti ja toimialakohtaisesti ei vähennä sijoitusten tuottoa! Toki jälkeenpäin on helppo sanoa, mihin rahastoon olisi pitänyt sijoittaa, mutta etukäteen tätä ei voi millään tietää. Täten hajautus vähentää riskiä, mutta tuotto pysyy samana. Mitä laajempi hajautus, sitä enemmän riski vähenee.

Hajautusta voi myös suorittaa esimerkiksi osake- ja korkosijoitusten välillä. Tällöin sijoitusten riski vähenee, mutta on tärkeätä huomata, että tässä tapauksessa myös tuotto-odotus laskee, sillä korkosijoitusten tuotto-odotus on osakesijoitusten tuotto-odotusta matalampi. Volatilitetti, sijoituksen arvon heilunta, vähenee kuitenkin huomattavasti, jos salkussa on korkosijoituksia. Siksi monet, minä mukaanlukien, pitävät salkussaan myös vähäisen määrän korkosijoituksia saadakseen tasaisemman tuoton. Hajautusta voi myös suorittaa ajallisesti, mutta tässäkin tapauksessa tuotto-odotus laskee verrattuna siihen, että kaikki rahat sijoittaisi heti. Tämä siitä syystä, että rahat eivät ajallisessa hajautuksessa ehdi kasvaa korkoa yhtä pitkään. Ajallinen hajautus syntyy kuitenkin useimmilla sijoittajilla automaattisesti, sillä sijoitukset tehdään palkasta.

Toimialakohtainen ja maantieteellinen hajauttaminen ei siis vähennä tuottoa, jos rahastojen tuotto-odotus on sama. Täten ei ole mitään syytä olla hajauttamatta sijoituksiaan tällä tavalla. Myöskin pieni korkopaino voi olla hyvä vaihtoehto. Ajallinen hajautus syntyy useimmiten automaattisesti. Teoriassa asia on siis yksinkertainen: löydä parhaiten tuottava sijoitusinstrumentti, ja tee sen sisällä mahdollisimman laaja hajautus.

Edit 18:41: Muokattu harhaanjohtavaa osake-korko-hajautuksen väittämää, ja lisätty maininta riittävästä osakehajautuksesta

Edit: 19:04: Hieman lisää osake-korko-hajautuksen muokkausta

Automatisoi sijoittamisesi

Mikko on kolmekymppinen automekaanikko. Mikon palkka on melko hyvä, mutta kaksi autoa syövät suuren osan Mikon kuukausittaisista tuloista. Lisäksi hän käy mielellään ulkona syömässä, ja pitää tietotekniikasta. Rahaa riittää juuri ja juuri kuun loppuun, eikä mitään jää säästöön. Välillä Mikko joutuu turvautumaan luottokorttiin, jos jompikumpi autoista vaatii korjausta ja palkka on jo mennyt esimerkiksi uuden puhelimen ostoon. Hän tietää, että pitäisi kuluttaa vähemmän kuin tienaa, mutta ei tunnu onnistuvan asian toteuttamisessa millään. Lopulta hän nielee ylpeytensä ja pyytää kaveriltaan Laurilta apua.

Lauri on myöskin kolmekymppinen, ja työskentelee luokanopettajana. Hän on sijoittanut osakkeisiin jo vuosia, ja sijoitukset ovat tuottaneet melko hyvin. Lauri kertoo Mikolle säästämisestä ja osakkeista kaiken, minkä hän suinkin vain keksii, ja auttaa Mikkoa avaamaan arvo-osuustilin. Mikko tuntee nyt tietävänsä kaiken tarpeellisen sijoittamisesta, ja tekee parin seuraavan kuukauden aikana muutamia osakeostoja. Tämän jälkeen sijoitukset kuitenkin jäävät tekemättä, milloin mistäkin syystä. Lopulta toinen Mikon autoista hajoaa, ja hän myy sijoituksensa rahoittaakseen auton korjauksen. Mikko on palannut lähtöruutuun.

Mikä meni vikaan? Mikko tietää, että säästäminen kannattaa, ja sai ystävältään tietoa, miten sijoittaa osakkeisiin järkevästi. Lauri jopa kertoi hänelle vakuuttavasti korkoa korolle-efektistä. Kuitenkaan Mikko ei kyennyt tekemään sijoituksia muutamaa kuukautta pitempään.

Ongelmana ei ole tiedon puute, vaan automaation puute. On aina helppo jättää sijoitukset tekemättä, jos ne joutuu itse tekemään aktiivisesti. Rahaa saattaa juuri silloin tarvita johonkin muuhun. Jopa pelkkä rahan siirtäminen arvo-osuustilille voi olla riittävä psykologinen este sijoituksien tekemiseen. Täten ainoa vaihtoehto on siis sijoittamisen automatisoiminen. Aseta verkkopankkisi tekemään kuukausittaiset sijoitukset edullisiin passiivisiin rahastoihin aina palkan tultua. Täten sinun ei tarvitse itse tehdä mitään sijoituksiesi eteen, etkä myöskään pysty käyttämään tätä rahaa muuhun. Lisäksi tällä tavalla tulee automaattisesti hajautettua sijoituksia ajallisesti, eikä markkinoiden ajoittamista tule yritettyä.

Älä ole Mikko. Automatisoi sijoittamisesi.

Passiivinen sijoittaminen, osa 2: Käytäntö

Tämä artikkeli on toinen osa kaksiosaisesta passiivista sijoittamista käsittelevästä artikkelisarjasta. Ensimmäinen osa luettavissa täällä.

Artikkelisarjan ensimmäinen osa käsitteli passiivisen sijoittamisen teoriaa, eli lyhyesti sanottuna miksi passiivinen sijoittaminen kannattaa. Tämä artikkeli tulee kertomaan, miten ylipäätään voi sijoittaa passiivisesti, ja mitä erilaisia vaihtoehtoja piensijoittajalla on.

Indeksirahasto vai indeksiosuusrahasto?

Jos et ole aiemmin sijoittanut, ja haluat mahdollisimman helposti päästä alkuun sijoitusurallasi, on helpointa sijoittaa rahat indeksirahastoon. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että siirrät rahaa omalta tililtäsi jonkun rahaston tilille, ja rahasto sijoittaa sitten puolestasi rahat osakkeisiin (tai muihin instrumentteihin riippuen rahastosta). Lähes jokainen pankki tarjoaa rahastoja asiakkailleen, mutta yleensä passiivisia rahastoja on tarjolla vain suursijoittajille. Itse sijoitankin säännöllisesti Seligsonin rahastoihin; minimisijoitus niihin on 1 €, eikä kiinteitä merkintäkuluja ole. Täten alkuun pääsee pienelläkin summalla.

Toinen vaihtoehto sijoittaa passiivisesti on ostaa indeksiosuusrahastoja, eli ETF:iä (Exchange traded fund). Indeksiosuusrahasto eroaa indeksirahastosta siten, että indeksiosuusrahastolla käydään kauppaa pörssissä aivan kuten osakkeilla. Ostaaksesi indeksiosuusrahastoja sinun pitää avata arvo-osuustili. Tämän voit tehdä omassa pankissasi, tai vaihtoehtoisesti käyttää jotain nettivälittäjää, esimerkiksi Nordnetiä. Hintoja kannattaa vertailla, sillä pieniltäkin tuntuvat hintaerot saattavat pitkällä tähtäimellä olla merkittäviä. Indeksiosuusrahastoilla on yleensä pienemmät hallinnointikulut kuin indeksirahastoilla, mutta toisaalta indeksiosuusrahastoja ostaessa joutuu maksamaan kaupankäyntikuluja osakevälittäjälle. Tämän takia kovin pieniä summia ei kannata indeksiosuusrahastoihin sijoittaa kerralla, joten indeksirahastot sopivat yleensä kuukausittaiseen säästämiseen paremmin.

Monilla indeksirahastoilla on kahdenlaisia osuuksia: kasvu- ja tuotto-osuuksia. Kasvuosuuksissa rahaston saamat osingot sijoitetaan uudelleen, kun taas tuotto-osuudet maksavat osingon ulos joka vuosi. Täten kasvuosuuksissa osingot kasvavat täysimääräisesti korkoa, kun taas tuotto-osuuksissa verottaja vie osan välistä. Esimerkkilaskelma kasvu- ja tuotto-osuuksien erosta löytyy artikkelista Sijoittamisstrategiani, kohdasta 3. Useimmat indeksiosuusrahastot maksavat osinkoa joka vuosi, mutta on myös olemassa osingot uudelleensijoittavia ETF:iä.

Kumpi sitten kannattaa valita, indeksirahasto vai indeksiosuusrahasto? Mitään yleispätevää vastausta ei voi antaa, mutta jos sijoitat kuukausittain pieniä summia, indeksirahasto on lähes varmasti halvempi vaihtoehto. Jos aiot aloittaa suurella kertasijoituksella, saattaa kuluiltaan alhainen indeksiosuusrahasto olla paras vaihtoehto. Nyrkkisääntönä kaupankäyntikulut kannattaa pitää alle prosentissa sijoitettavasta summasta. Toisaalta pitkällä tähtäimellä vuosittaiset hallinnointikulut vaikuttavat lopputulokseen enemmän kuin merkintä- tai kaupankäyntikulut.

Mistä löydän passiivisia rahastoja?

Passiivisia indeksirahastoja on Suomessa piensijoittajalle tarjolla melko vähän. Itse sijoitan rahani Seligsonin rahastoihin, ja olen ollut niihin tyytyväinen. Seligsonilta löytyy Suomeen, Eurooppaan, Pohjois-Amerikkaan ja Aasiaan sijoittavia indeksirahastoja, ja lisäksi syyskuussa aloittaa kehittyville markkinoille sijoittava rahasto. Seligsonilta löytyy myöskin sekä lyhyen että pitkän koron rahastoja. Täten hyvin hajautetun salkun pystyy rakentamaan pelkästään Seligsonin rahastoilla.

Indeksiosuusrahastoja on ulkomaisissa pörsseissä runsaasti, mutta suomalaisiin osakkeisiin sijoittavia ETF:iä on vain yksi: OMXH25-indeksiä seuraava ETF. Tätä indeksiosuusrahastoa voi ostaa Helsingin pörssistä. Ulkomaisissa pörsseissä tarjolla on mm. Vanguardin, iSharesin ja Deutsche Bankin ETF:iä. Jos haluaa sijoittaa osakkeisiin maailmanlaajuisesti yhdellä ETF:llä, on vaihtoehtona esimerkiksi Vanguardin Total World Stock (hallinnointikulut 0,30 %). Tämän rahaston pääpaino on kehittyneillä markkinoilla, mutta se sijoittaa myös esimerkiksi Kiinaan, Brasiliaan ja Intiaan. Yhdysvaltain markkinoille voi sijoittaa esimerkiksi Vanguardin Total Stock Market ETF:llä, jonka hallinnointikulut ovat ainoastaan 0,07% vuodessa, ja Eurooppaan vaikkapa iShares EURO STOXX 50-ETF:llä (hallinnointikulut 0,35%). Jos etsii osingot uudelleensijoittavia ETF:iä, ovat db x-trackersit yksi vaihtoehto. Kannattaa kuitenkin huomata, että nämä ovat swap-pohjaisia rahastoja, joilla on vastapuoliriski.

Yhteenveto

Vaihtoehtoja siis löytyy pilvin pimein, eikä kaikkien läpikäyminen ole tässä mahdollista. Uskon kuitenkin, että aloittelevalle sijoittajalle indeksirahastot ovat helpompi tapa sijoittaa kuin indeksiosuusrahastot. Voit esimerkiksi asettaa verkkopankkisi tekemään automaattisesti kuukausittaisia sijoituksia rahastoon, jolloin sinun ei tarvitse enää asiaa miettiä ollenkaan. Suurempia kertasijoituksia tehdessä saattaa ETF:t tulla halvemmaksi, vaikka osingonmaksu syökin osan tuotoista. Kummatkin vaihtoehdot ovat hyviä; tärkeintä onkin aloittaa sijoittaminen nyt.

Linkkejä:

• Vanguard
• iShares
• db x-trackers
• ETF Database
• Seligson
• Nordnet

Passiivinen sijoittaminen, osa 1: Teoria

Tämä artikkeli on ensimmäinen osa kaksiosaisesta passiivista sijoittamista käsittelevästä artikkelisarjasta.

Passiivisen sijoittamisen perusteet

Mitä tarkoittaa passiivinen sijoittaminen? Asia selviää, kun määrittelemme ensin mitä tarkoittaa aktiivinen sijoittaminen. Aktiivinen sijoittaminen voi tarkoittaa esimerkiksi osakepoimintaa tai markkinoiden ajoittamista aktiivisella kaupankäynnillä. Passiivinen sijoittaminen tarkoittaa siis, että (1) osakepoimintaa ei harrasteta, eikä (2) markkinoita ajoiteta. Yleensä passiivisella sijoittamisella tarkoitetaan sijoittamista johonkin indeksirahastoon, siis rahastoon joka mahdollisimman tarkasti seuraa tiettyä osakeindeksiä. Indeksirahastot ostavat indeksiin kuuluvia osakkeita indeksin määräämällä painolla, ja täten indeksirahaston tuotto seuraa tarkasti itse indeksin tuottoa. Indeksirahastossa on kuitenkin esimerkiksi kaupankäyntikuluja, joten se ei voi seurata indeksiä täysin täsmällisesti. Indeksirahaston poikkeamaa indeksistään kutsutaan tracking erroriksi.

Indeksirahastoon sijoittaminen on siis kohdan (1) mukaista passiivista sijoittamista. Jotta sijoittaminen olisi passiivista sekä osakepoiminnan että kohdan (2), ajoituksen, suhteen pitää sijoittaa indeksirahastoon säännöllisesti, markkinoiden tilasta välittämättä. Tämä on myös minun oman sijoitusstrategiani perusta.

Miksi sijoittaa passiivisesti?

Indeksirahastoilla on yksi valtavan suuri etu verrattuna aktiivisiin osakerahastoihin: indeksirahastojen kulut ovat huomattavasti matalammat. Indeksirahastolla kokonaiskulut ovat yleensä noin 0,5 %, kun taas aktiivisilla rahastoilla kulut ovat tyypillisesti 1,5 - 3 %. Tämä ei välttämättä vaikuta kovin suurelta erolta, mutta jos oletetaan osakemarkkinoiden tuotoksi 8 % vuosittain, syö aktiivinen osakerahasto 2 % kuluilla neljänneksen tuotoista! Kulujen merkitystä voi havainnollistaa lyhyellä laskelmalla: Oletetaan, että sijoitetaan 5000 euroa vuodessa 20 vuoden ajan kahteen eri rahastoon: indeksirahastoon, jonka kulut ovat 0,5 % vuodessa, ja aktiiviseen osakerahastoon, jonka kulut ovat 2 % vuodessa. Oletetaan molemmille 8 prosentin vuosituotto ennen kuluja. Indeksirahastossa on 20 vuoden jälkeen 216 523 €, mutta aktiivisessa rahastossa vain 183 928 €. Eroa on siis 32 595 €!

On tietenkin mahdollista, että aktiivisella osakerahastolla olisi erittäin hyvä salkunhoitaja, ja tästä syystä se tuottaisi paremmin kuin indeksirahasto. Tämä on kuitenkin lukuisten tutkimusten perusteella erittäin epätodennäköistä. John Bogle, Vanguardin perustaja, tutki vuonna 1970 Yhdysvalloissa olemassa olleita osakerahastoja. Niitä oli silloin 355 kappaletta, mutta vuonna 2003 näistä jäljellä oli vain 147! Voidaan hyvin olettaa, että hengissä selvinneet rahastot ovat keskimäärin menestyneet paremmin kuin lopettaneet rahastot. Kuitenkin näistä 147:stä rahastosta ainoastaan 43 kappaletta tuotti paremmin kuin S&P 500-indeksi. Kaiken kaikkiaan siis vain 12 % alkuperäisistä rahastoista päihitti indeksin! Russell Kinnel on tutkinut osakerahastojen menestystä 10 vuoden tähtäimellä, 1997-2007. Lopputulos on selkeä: kuluiltaan edullisimmat rahastot myös pärjäävät parhaiten.

Kuva artikkelista "How a Fund's Expense Ratio Can Predict Its Success" (Kinnel)

Pelkästään oikean rahaston poimiminen ei kuitenkaan riitä, jos sitä ei malta pitää tarpeeksi kauan. Dalbar QAIB 2008-tutkimus paljastaa, että vuosina 1987-2007 keskimääräinen osakesijoittaja sai ainoastaan 4,48 % vuosittaisen tuoton, verrattuna S&P 500-indeksin 11,81 % vuosittaiseen tuottoon. Osa tästä erosta johtuu tietenkin rahastojen kuluista, mutta suurin syy sijoittajien huonoon menestykseen on se, että he yrittävät ajoittaa markkinoita. Tutkimuksen mukaan sijoittajat onnistuvat keskimääräistä paremmin markkinoiden ajoittamisessa kun markkinoiden tuotot ovat hyvät, mutta epäonnistuvat selkeästi huonoina aikoina. Lähes varmuudella voikin sanoa, että markkinoiden ajoittamisen yrittäminen ei kannata.

Yhteenveto

Passiivinen sijoittaminen kannattaa, sillä markkinoiden ajoittaminen on lähes mahdotonta, ja indeksirahastojen kulut ovat huomattavasti aktiivisia rahastoja matalammat. Entä sitten suorat osakesijoitukset, toisin sanoen osakepoiminta? On hyvinkin mahdollista, että piensijoittaja voittaa indeksin ostamalla aliarvostettuja osakkeita ja pitämällä niitä. Tätä voisikin kutsua puolipassiiviseksi sijoittamiseksi: osakevalinta on aktiivista, mutta ajoitus passiivista. Osakepoiminta vaatii kuitenkin huomattavan määrän työtä: pitää tuntea yritys, sen toimiala ja sen tulevaisuuden näkymät. Itse haen sijoittamisella passiivista tuloa, ja osakepoiminta vaatii huomattavan määrän työtä, joten en näe sitä passiivisena toimintana. Ellet aio syventyä osakesijoittamiseen tarkasti, on todennäköisesti kannattavampaa sijoittaa rahat indeksirahastoihin ja käyttää säästynyt aika ammattitaitosi ja sitä kautta tulojesi kohentamiseen.

Artikkelisarjan toinen osa tulee käsittelemään passiivista sijoittamisesta käytännön näkökulmasta: miten sijoitan passiivisiin rahastoihin?

Huom. Passiivinen Sijoittaja on nyt myös Twitterissä nimellä passija. Twitterissä näet aina, kun uusi kirjoitus ilmestyy blogiin. Lisäksi aion myös tweetata linkkejä uutisvirrasta poimittuihin mielenkiintoisiin artikkeleihin.