maanantai 9. elokuuta 2010

Passiivinen sijoittaminen, osa 1: Teoria

Tämä artikkeli on ensimmäinen osa kaksiosaisesta passiivista sijoittamista käsittelevästä artikkelisarjasta.

Passiivisen sijoittamisen perusteet


Mitä tarkoittaa passiivinen sijoittaminen? Asia selviää, kun määrittelemme ensin mitä tarkoittaa aktiivinen sijoittaminen. Aktiivinen sijoittaminen voi tarkoittaa esimerkiksi osakepoimintaa tai markkinoiden ajoittamista aktiivisella kaupankäynnillä. Passiivinen sijoittaminen tarkoittaa siis, että (1) osakepoimintaa ei harrasteta, eikä (2) markkinoita ajoiteta. Yleensä passiivisella sijoittamisella tarkoitetaan sijoittamista johonkin indeksirahastoon, siis rahastoon joka mahdollisimman tarkasti seuraa tiettyä osakeindeksiä. Indeksirahastot ostavat indeksiin kuuluvia osakkeita indeksin määräämällä painolla, ja täten indeksirahaston tuotto seuraa tarkasti itse indeksin tuottoa. Indeksirahastossa on kuitenkin esimerkiksi kaupankäyntikuluja, joten se ei voi seurata indeksiä täysin täsmällisesti. Indeksirahaston poikkeamaa indeksistään kutsutaan tracking erroriksi.

Indeksirahastoon sijoittaminen on siis kohdan (1) mukaista passiivista sijoittamista. Jotta sijoittaminen olisi passiivista sekä osakepoiminnan että kohdan (2), ajoituksen, suhteen pitää sijoittaa indeksirahastoon säännöllisesti, markkinoiden tilasta välittämättä. Tämä on myös minun oman sijoitusstrategiani perusta.

Miksi sijoittaa passiivisesti?

Indeksirahastoilla on yksi valtavan suuri etu verrattuna aktiivisiin osakerahastoihin: indeksirahastojen kulut ovat huomattavasti matalammat. Indeksirahastolla kokonaiskulut ovat yleensä noin 0,5 %, kun taas aktiivisilla rahastoilla kulut ovat tyypillisesti 1,5 - 3 %. Tämä ei välttämättä vaikuta kovin suurelta erolta, mutta jos oletetaan osakemarkkinoiden tuotoksi 8 % vuosittain, syö aktiivinen osakerahasto 2 % kuluilla neljänneksen tuotoista! Kulujen merkitystä voi havainnollistaa lyhyellä laskelmalla: Oletetaan, että sijoitetaan 5000 euroa vuodessa 20 vuoden ajan kahteen eri rahastoon: indeksirahastoon, jonka kulut ovat 0,5 % vuodessa, ja aktiiviseen osakerahastoon, jonka kulut ovat 2 % vuodessa. Oletetaan molemmille 8 prosentin vuosituotto ennen kuluja. Indeksirahastossa on 20 vuoden jälkeen 216 523 €, mutta aktiivisessa rahastossa vain 183 928 €. Eroa on siis 32 595 €!

On tietenkin mahdollista, että aktiivisella osakerahastolla olisi erittäin hyvä salkunhoitaja, ja tästä syystä se tuottaisi paremmin kuin indeksirahasto. Tämä on kuitenkin lukuisten tutkimusten perusteella erittäin epätodennäköistä. John Bogle, Vanguardin perustaja, tutki vuonna 1970 Yhdysvalloissa olemassa olleita osakerahastoja. Niitä oli silloin 355 kappaletta, mutta vuonna 2003 näistä jäljellä oli vain 147! Voidaan hyvin olettaa, että hengissä selvinneet rahastot ovat keskimäärin menestyneet paremmin kuin lopettaneet rahastot. Kuitenkin näistä 147:stä rahastosta ainoastaan 43 kappaletta tuotti paremmin kuin S&P 500-indeksi. Kaiken kaikkiaan siis vain 12 % alkuperäisistä rahastoista päihitti indeksin! Russell Kinnel on tutkinut osakerahastojen menestystä 10 vuoden tähtäimellä, 1997-2007. Lopputulos on selkeä: kuluiltaan edullisimmat rahastot myös pärjäävät parhaiten.


Kuva artikkelista "How a Fund's Expense Ratio Can Predict Its Success" (Kinnel)

Pelkästään oikean rahaston poimiminen ei kuitenkaan riitä, jos sitä ei malta pitää tarpeeksi kauan. Dalbar QAIB 2008-tutkimus paljastaa, että vuosina 1987-2007 keskimääräinen osakesijoittaja sai ainoastaan 4,48 % vuosittaisen tuoton, verrattuna S&P 500-indeksin 11,81 % vuosittaiseen tuottoon. Osa tästä erosta johtuu tietenkin rahastojen kuluista, mutta suurin syy sijoittajien huonoon menestykseen on se, että he yrittävät ajoittaa markkinoita. Tutkimuksen mukaan sijoittajat onnistuvat keskimääräistä paremmin markkinoiden ajoittamisessa kun markkinoiden tuotot ovat hyvät, mutta epäonnistuvat selkeästi huonoina aikoina. Lähes varmuudella voikin sanoa, että markkinoiden ajoittamisen yrittäminen ei kannata.

Yhteenveto

Passiivinen sijoittaminen kannattaa, sillä markkinoiden ajoittaminen on lähes mahdotonta, ja indeksirahastojen kulut ovat huomattavasti aktiivisia rahastoja matalammat. Entä sitten suorat osakesijoitukset, toisin sanoen osakepoiminta? On hyvinkin mahdollista, että piensijoittaja voittaa indeksin ostamalla aliarvostettuja osakkeita ja pitämällä niitä. Tätä voisikin kutsua puolipassiiviseksi sijoittamiseksi: osakevalinta on aktiivista, mutta ajoitus passiivista. Osakepoiminta vaatii kuitenkin huomattavan määrän työtä: pitää tuntea yritys, sen toimiala ja sen tulevaisuuden näkymät. Itse haen sijoittamisella passiivista tuloa, ja osakepoiminta vaatii huomattavan määrän työtä, joten en näe sitä passiivisena toimintana. Ellet aio syventyä osakesijoittamiseen tarkasti, on todennäköisesti kannattavampaa sijoittaa rahat indeksirahastoihin ja käyttää säästynyt aika ammattitaitosi ja sitä kautta tulojesi kohentamiseen.

Artikkelisarjan toinen osa tulee käsittelemään passiivista sijoittamisesta käytännön näkökulmasta: miten sijoitan passiivisiin rahastoihin?


Huom. Passiivinen Sijoittaja on nyt myös Twitterissä nimellä passija. Twitterissä näet aina, kun uusi kirjoitus ilmestyy blogiin. Lisäksi aion myös tweetata linkkejä uutisvirrasta poimittuihin mielenkiintoisiin artikkeleihin.

4 kommenttia:

  1. Tuosta suorasta osakesijoittamisesta, että se on mahdollista tehdä myös passiivisesti ilman osakepoimintaa. Esimerkiksi erilaiset arvosijoitusmenetelmät (Magic Formula, ERP5, Piotroski) ovat tällaisia. Niiden käyttäminen ei vaadi yrityksiin perehtymistä vaan idea on ostaa juurikin se koko setti, jonka menetelmät antavat. Näin sijoittaja ei ota kantaa yksittäisiin yrityksiin tai yritä ajoittaa. Juuri tästä syystä olen itse näihin osittain ihastunutkin, sillä ne sopivat näin passiivisen indeksisijoittajan sydämeen hyvin :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä, olen mielenkiinnolla lukenut niistä blogissasi. Tavallaanhan ne rinnastuvat todella hyvin indeksisijoittamiseen; jollain säännöllähän indeksiin kuuluvat osakkeetkin valitaan.

    Arvosijoitusmenetelmät tosin vaativat kyllä jonkin verran työtä sijoittajalta, käsittääkseni ei ole olemassa rahastoja jotka sijoittavat tämän menetelmän mukaan. Jos olisi, niin niiden kulut saattaisivat kuitenkin olisivat indeksirahastoja korkeammat, en tiedä miten automaattisesti arvosijoitusmenetelmiä pystyy seuraamaan?

    VastaaPoista
  3. Erilaisia arvosijoitusrahastoja on toki olemassa ja niiden menestys on myös varsin kirjavaa.

    Jos palataan näihin passiivisiin arvosijoitustapoihin, niin osakkeiden valintahan tapahtuu yleensä käyttäen jotakin valmista screeneriä. Sen kummempaa seurantaa osakkeiden ostamisen jälkeen ei tarvita vaan tilanne katsotaan sitten jälleen vuoden kuluttua uudestaan, että mitkä vaihtuvat salkusta pois ja mitä tulee tilalle.

    Summa summarum. Käyttääkseen mainitsemiani arvosijoitusmenetelmiä ei sijoittajalta kulu vuosittain aikaa kuin joitakin minuutteja "shoppailulistan" muodostamiseksi ja hankintojen suorittamiseksi.

    Jos omaa sijoitusallokaatiota seuraa vuosittain (kuten monet suosittelevat), niin tämä rinnastuu oikeastaan samaan asiaan. Samalla tavalla myös indeksisijoittajan on hyvä aika ajoin varmistaa, että allokaatio vastaa omaa sijoitussuunnitelmaa.

    Molemmat siis vaativat periaatteessa yhtä paljon työtä, jos tuolta kantilta ajattelee. Toki indeksi tasapainottaa aina itsensä, mutta koko portfolio on sitten vähän eri asia.

    VastaaPoista
  4. Pitäisi varmaan jossain vaiheessa tutkia hieman tarkemmin miten suuri pääoma pitäisi olla, jotta kaupankäyntikulut suorissa osakesijoituksissa eivät muodostuisi esteeksi tällaiselle sijoittamiselle. Jos osakkeiden tarkastaminen kerran vuodessa riittää, ei vaivaa näköjään sitten olisikaan kovin paljoa. Suomen ulkopuolelle pitäisi varmaan kyllä suunnata, jotta valinnanvaraa olisi enemmän.

    VastaaPoista